1. |
Alkutilassa
03:16
|
|||
|
En haluaisi
laulaa sanaakaan.
Soitinmusiikki on
mulle rakkaampaa.
Vaikka vielä
tämä pakottaa:
Sanojen maailma
itsestään kertomaan.
Syrjäseuduilla samoan.
Materian alkutilassa.
Raa'assa muodossa
on tervettä taantumusta.
Maailma vaahtoaa.
Unenpinta kestää paljoa.
Näkyväksi on muuttuva
vain jos siihen
voi samaistua.
Pinnan alla
pulppuaa.
Tekemättömyys
on tappavaa.
Onnettomuus
olevaksi tuleva:
Jos se on omalla
kohdalla sattuva.
Tai niin osuva
että siihen voi
tunteilla tarrata.
Moraalisin perustein
vähän kaikkia narrata.
Joka alan asiantuntijaa
putkahtaa kuin syksyllä tattia.
Tuntuu yhtä oikealta
kuin auto ilman rattia.
Irvikuvakseen paljastaa
itsensä raivon vallassa.
Pelkkään paskaan valjastaa
moni lyhyen aikansa.
Mittelöidään ajassa.
Pian aika on ummessa.
Sitten väitellään ajasta.
Kunnes aika on kaikilta poissa.
|
||||
2. |
Ihmistä kaipaa
04:42
|
|||
|
Kaikki on tässä mitä näet.
Kuivat uurteet käsissä.
Punainenmeri menee kahtia siinä.
Ympärillä. Sädekehän sisässä on tyhjää.
Ilta väreilee jäissä - eestinsinisessä.
Puiden latvustot tulitukat päissänsä.
Kun katsot suoraan -
kaiken näet sellaisenaan:
Luonto joka ei ihmistä kaipaa.
Ruumiimme ruokkisi monta
karvaista eläinkaveria -
jos metsään laitettas
alaston ateria.
Heti poistuttuamme.
Pedon rukous
ei pidä lämpimänä.
Pitkään. Minä otan
lähimpänä loistavan evään.
Aina ei ole elämisen arvoista.
Monta päivää vaihtaisin
jos se olis mahdollista.
Vaikutuspiireistä irtautuisin.
Karhunpalveluksista
hyväntahtoisistakin.
Kieltäytyisin.
Vitaalini lyömänä heräisin.
Kirpeä puna poskilla.
Motivaatiopaskapuheet
iäksi mutella.
Kun katsot suoraan -
kaiken näet sellaisenaan:
Luonto joka ei ihmistä kaipaa.
Ruumiimme ruokkisi monta
karvaista eläinkaveria -
jos metsään katettais
alaston ateria.
Heti kuoltuamme.
Jos näet läpi
pintapuolisen -
näet toisen ihmisen
alhaisena että
ylevänä yhtä aikaa.
Pudottuaan alholaan...
näkee pienen palan taivaasta.
Sen kauhistuttava kauneus musertaa.
Kun katsoo kaivamastaan kuopasta.
|
||||
3. |
Kevään korvat
04:00
|
|||
|
Kivisaarekkeelta tuli levisi pellolle
kun eräs lainasi zippoa minulle.
Lenkkarit noessa vavahtelin syke kurkussa
vaivihkaa etsimään toppatakkeja ja sankoja
kunnes minut äkättiin itseteosta -
tihutyöstä - petoksesta!
Syöksyin metsään
tuhertamaan kuusen alle.
Kevään korvat palavat.
Ei ole enää lunta joka jarruttaa.
Isän ja sedän epäuskoiset karjahdukset
kavahduttavat minut rukoilemaan.
Kevään korvat palavat.
Ja minä tunnen
olevani loukussa.
Kevään korvat palavat.
Mielikuvitus järjen
jättää taaksensa.
Kunnes kulotuksen kitkerä savu saapuu.
Sierainten kautta kirvoittaa kyyneleet.
Alas viileään johdattavat
sammaleiset kiviportaat.
Surullisuuden pakkopusero
kiristää minut syleilyynsä.
Multaiset siemenperunat
näyttävät minulle
rupiset hymynsä.
Kevään korvat palavat.
Ei ole enää lunta joka jarruttaa.
Isän ja sedän epäuskoiset karjahdukset
kavahduttavat minut rukoilemaan.
Ja minä tunnen olevani loukussa -
pyromaani lapsen kehossa.
Mielikuvitus lähtee laukkaamaan
järki perässä vedettävänä auranaan.
Kaltaisekseen
oppia olemaan.
Veden joka soljuu
purossaan huoletta.
Kaltaisekseen
oppia olemaan.
Polttamatta muiden
näppejä ominaan.
|
||||
4. |
Laulelen
04:22
|
|||
|
Kesä on täällä nyt.
Turha surra enää mennyttä.
Kulunutta kärsimystä -
se ei tänne enää yletä.
Kesä on täällä nyt.
Emämantereesta lohkeaa
kohti kaukaista ulappaa.
Saaret silmällä erottaa.
Ensipisarat lankeaa
kiville ja sihahtaa.
Aivan kuten kiukaalle -
piilorannan kallioille.
Hetkeksi
helleputken
katkaisee
sadekuuro kesäinen.
Muistojen maailma
on niin kovin etäinen.
Kesä on täällä nyt.
Turha surra enää mennyttä.
Kulunutta kärsimystä -
se ei tänne enää yletä.
Kesä on täällä nyt.
Emämantereesta lohkeaa
kohti kaukaista ulappaa.
Saaret silmällä erottaa
vielä hetken aikaa.
Ennen olin
kiusattu.
Sit jatkoin
kiusaamistani omin päin.
Mittelöä pään sisäistä
käynyt miltei päivittäin.
Stressiherkkä hermoraunio.
En kestä paljoakaan selvin päin.
Näitä lauluja sepittämällä
kuvittelen meneväni eteenpäin.
Kesä on täällä nyt.
Turha surra enää mennyttä.
Kulunutta kärsimystä -
se ei tänne enää yletä.
Kesä on täällä nyt.
Emämantereesta lohkeaa
kohti kaukaista ulappaa.
Saaret silmällä erottaa
vielä hetken aikaa.
Vesilinjaa seuraamalla
en pääse paikkaan parempaan.
Olotilaan vapahtavaan
selvänä pääse
kertakaikkiaan.
Joten annan
olla sen.
Avaan oluen.
Nautin sateesta.
Kuusen katveessa
laulelen.
|
||||
5. |
Ajelen
04:48
|
|||
|
Kuuletko sen puhaltavan?
Lounasajan pasuunan.
Aavistatko aristavan?
Kohdan koskemattoman.
Kuuletko sen kuiskaavan?
Alueen joka on
sanoilta ummessa.
Minä tiedän mitä tahdon.
Sillä ydintä hipaisemaan päässyt oon.
Jos en perille lopulta löytäiskään.
Viitoitan tieni mihin se kesken jää.
Heti herättyä on kylmä.
Ajantaju on poissa
keskellä tyrmän neliötä.
Kirkkauden kuuma puhkoo silmät.
Valo tulvii ulos tajunnan
hyisestä hämärästä.
Vanki sulaa sisältä.
Sitten on vapaus lähteä.
Minä tiedän mitä tahdon.
Sillä ydintä hipaisemaan päässyt oon.
Jos en perille lopulta löytäiskään.
Viitoitan tieni mihin se kesken jää.
Aina se tuntuu oudolta.
Vaikka kukaan ei välty
surun aalloilta.
Vielä ne hyökyvät ohi viereltä
tai kauempana valtamerellä.
Ajelen pitkin rantateitä.
En vältä vaarallisiakaan reittejä.
Olen valmis lentämään. Turvalleni.
Etsimään merkitystä ehtymätöntä.
|
||||
6. |
Venynyttä
04:32
|
|||
|
Saastaista
kengänpohjan
purkkaa.
Venynyttä totta
moni opittu
jauhettu sana.
Suruissaan puut
kun metsän katoton
kirkko kaatuu.
Pyhistä puroista
pirskoontuneet
järvet saastuu.
Pettymys tää
ryhtii lyyhistää.
Häpeän tahraamaa
yrittää peitellä.
Vaikka siinä
kädet eivät riitä -
vaan pikemminkin
ne vain ovat tiellä.
Ehtynyttä
merkitystä täynnänsä -
hiipumaisillaan kuorensa
täytyy jättää tykkänään.
Onko luominen vain
tragedian koristamista.
Kouristuksenomaista
reseptorivapaata
rakastamista.
Sanat eivät
merkitse minua.
Nämäkään. Merkinneekö
ne mitään. Ylipäätään.
Vai kiilaudunko väliin
ahtaaseen aina -
jossa kielellinen
ilmaisu katkeaa kohta.
Olla väärässä.
Mitäpä sekään
sykähdyttää.
Häpeästä
ja pettymyksestä
ei tarkkaa
kuvaa näpsäistä.
Niissä ryvetään
ja ryvetytään.
Niin kuin
kaikissa
suurissa
tunteissa
rakkauden
kirjon alla.
Pönttölampeen
laskettelua
pitkin porsliinia.
|
||||
7. |
Beigeä
05:10
|
|||
|
Beigeä.
Ruusuista.
Yhdeksänkymmentälukua.
Monihaarainen valurauta
kynttilänjalka.
Vanhemmat eroaa.
Tai niin arvellaan.
Musta moukari sisuskalujen
pohjaan plumpsahtaa.
Kuopiossa.
Minä niin pieni että voin
muistaa vain merkillisen.
Minä niin pieni että voin
tajuta vain
tunnelman kummallisen.
Tikahduttavan ikävää.
Aikuiset äänekkäitä.
Täti kehoittaa eroamaan.
Tuota kommenttiaan en
tule anteeksi antamaan.
Vesi pysyy mykkänä lasissa
vaikka on vankilassa.
Ihmiselo hujahtaa ohi sen
tyynen päättäväisyyden rinnalla.
Se kyllä löytää tiensä
luonnollisiin syvyyksiin.
Juuret imevät ravintonsa.
Kasvit kahmivat voimaa
ja aurinko haihduttaa ilmaan -
kunnes aika on alas sataa taas.
Tulla vangituksi yhä uudestaan.
Pakoreittejä etsii herkeämättä
vaikka siihen tuhraantuisi
aikaa pieniä ikuisuuksia.
Olla passiivisenakin
pysäyttämätön voima.
Sillä ajan kanssa kaivertuu
kapea lirupuro ytimeen asti.
Ja kaikki on:
Suurta - suurta.
Suurenmoista riemua.
|
||||
8. |
Pannukakkutalojen taa
04:50
|
|||
|
Aika valuu
kirkkaan ilmapallon
lailla kuiluun.
Hidastetusti
vääjäämätön tapahtuu.
Mitä enemmän tuo
tieto naamaan hieroontuu -
sitä enemmän sitä
haluu luoda ja onnistuu.
Ei voi kieltää -
etteikö sisin sulaisi
sinut nähdessään.
Aurinko lepää metsässä.
Lumikidevaipasta meille
pizzat pyöräytän.
Mäsähdysten jäljiltä
ruskeisiin runkoihin
jää valkeat roiskeet.
Pannukakkutalojen taa
haipuessaan aurinko
pinkiksi taivaan maalaa.
Nahistumaan unhoittuneen
hedelmän tavalla iho
alkaa taikinaistumaan.
Mielen liikenne hiipumaan
rupeaa ja lopulta ruohottumaan.
Elämän valitut palat välistä lohkenee.
Muisti kepenee heiketessään
ja lapsuus tuntuu
tulevan taas lähelle.
Muistojen ympyrä
kasvaa umpeen.
Ei voi kieltää -
etteikö sisin sulaisi
sinut nähdessään.
Aurinko lepää metsässä.
Lumikidevaipasta meille
pizzat pyöräytän.
Mäsähdysten jäljiltä
ruskeisiin runkoihin
jää valkeat roiskeet.
Pannukakkutalojen taa
haipuessaan aurinko
pinkiksi taivaan maalaa.
|
||||
9. |
En uskalla
03:04
|
|||
|
Mihin katoavat
kauneuden kalastajat.
Pikkutarkat rakennelmat.
Arkkitehtonisen
muotoilun salat.
Riippuvat puutarhat.
Metsät luonnontilassa.
Tätä nykyä merkityksistä
messuajat meuhkaavat
markkinain armoilla.
En tahtoisi lukea tämän päivän uutisia -
mutta en uskalla jäädä pimentoonkaan.
Jos unhoitan sanojen maailman -
on kaikki tallessa vielä kielen takana.
Aivoituksettomassa välitilassa.
Edelleen olemassa.
Kahta muovipussia tuuli
tanssittaa kevään kohdussa -
modernistista balettitanssijaa.
Uhkaavasti kehää kiertäen:
Vaanien. Vaappuen. Silmällä pitäen.
Lopulta kuitenkin toisilleen antautuen.
En tahtoisi lukea tämän päivän uutisia -
mutta en uskalla jäädä pimentoonkaan -
jonka pelkään loppuvan sinetiksi
taivaanrannan. Suursieneksi paisuvan.
Paineellaan tienoon putsaavan.
Lihan luusta kaluaa.
Kallomeren irvokkaan -
saa torakat todistaa
kammottavilla kaduilla.
Henkisen lamaannuttavan -
toivon ydintalven loppuvan.
Suloisen kesän koittavan -
viheriöivän valloittavan.
|
||||
10. |
Syrjäseutusamoilija
10:12
|
|||
|
Syrjäseutusamoilijaa
ei voi saavuttaa.
Syrjäseutusamoilijaa
ei päihitä kukaan.
Kasvikonossöörin
tietopankkiin vieraillaan.
Kahvit siinä juodaan.
Pullaakin maistaa saa.
Pöytäsavukkeita ei virastoaikana.
Jotain siinä sopotetaan
luonnonantimista.
Nahkakantiset niteet
painavat repussa.
Saappaat siellä oottaa
mua pirtin tuvassa.
Ne oli jo mulla jalassa
vanhassa valokuvassa.
Siellä kesät kesti.
Aika liukui lempeästi.
Sisimpääni korventaa
iäinen ikävä.
Kaipuun tuolle puolen.
Maidonsineen syntymään.
Iltapäivään ikuiseen.
Suveen helteiseen.
Kuusen juureen pitkäkseen.
Sammalmatolle pehmoiselle.
Uneksimaan taipaleesta
joka johtaa perille.
Tuolla rakkaan ryteikön
takaa selkä siintää.
Jos joskus tästä näystä
opin kuvan piirtämään -
jään elämään...
Mieliin lukuisien
ihmistainten
ja opettajain -
jotka kasvikuvastoani
kepeillään osoittelee.
Ei kai sitä kukaan
saavuttaa voi -
Syrjäseutusamoilijaa.
Ei kai ihannettaan
palavaa voi -
se käsistä
lipeää pois.
Ei kai hulluuttaan
herkkä taltuttaa.
Muotopuoli nilkuttaa.
Loppuun asti taluttaa.
Kaikki se henkisesti
halvaannuttaa -
mihin ei usko riitä tarttumaan.
Ollapa kala joka käsistäni kirpoaa.
Tutkimattomaan veteen uimaan.
Minua ei enää narrattaisikaan.
Pysyisin tällä kertaa piilossa.
Syöttien saavuttamattomissa.
Maapallon pohjassa.
|
||||
11. |
Ulalla
03:54
|
|||
|
Kun katson kuvastimeen tuumin tovin kenet siellä nään.
Nimi on tää ja tää ja tää - mut ei se pidä paljon mitään sisällään.
Katsooko silmien takaa tätä kyseistä näytelmää joku ja toteaa:
"Ei tää lämmitä - kylmiä käsitteitä pyöritellä."
Kaikki nyt on vain sattumista -
nurjalla puolella potemista.
Pullaposket lehahtaa
tulipunaan hehkuvaan.
Aijon lakata pitelemästä
niin lujasti tätä viheliäistä
kulissia yllä - penseetä päämäärää.
Laiskan luonnonystävän lempipuuhaa katsella
kun sammal verkalleen valtaa pihanurmee.
Zeniä seurata pyykkien kuivumista narulla
kevään puhkaistessa sieluun valon mentäviä aukkoja.
Kaikki nyt on vain sattumista -
nurjalla puolella potemista.
Pullaposket lehahtaa
tulipunaan hehkuvaan.
Aijon lakata pitelemästä
niin lujasti tätä viheliäistä
kulissia yllä - penseetä päämäärää.
Hetket hakeutuvat ulalla olemiseen -
nurjalla puolella potemiseen.
Kasvot paistavat iloa
kun suuhun hymyn maalaa.
Aijon lakata pitelemästä
niin lujasti tätä viheliäistä
kulissia yllä - penseetä päämäärää.
|
||||
Jannen Hengentuotteet Finland
If you like Jannen Hengentuotteet, you may also like:
Juliana Hatfield Sings ELO
by Juliana Hatfield
It’s a match made in heaven: Juliana Hatfield tackles the classic ELO catalog on a road that leads to power pop bliss.
go to album
Nothing As It Seems
by Street Rat
The sophomore album from former session musician Imraan Paleker highlights his modern soul, alt-rock, jazz, and electronic sensibilities.
go to album
The Chicago multi-instrumentalist sharpens bold, funky hooks into urgent sociopolitical commentary.
go to album
Get groovy with the new one from Orions Belte, an album bursting with lithe basslines and hooky melodies.
go to album
The Nightmare Gosifur pt 3
by Adrian Sood
In Adrian Snood’s songs, soulful vocals and slow-moving alt-pop swirl together to create something distinctly moving.
go to album
The group’s first album since 2018 takes a back-to-basics approach.
go to album
In The Marigolds
by Jim Nothing
Slashing and hooky, this LP of guitar-driven pop is just as heavy on scuzzy riffs as it is on beatific harmonies.
go to album
